Meistä

Hörökorva-nimen takaa löytyy allekirjoittanut, Peltosen Iida Tampereelta. Porukkaan kuuluu myös kissakuiskaajamieheni Tero, sekä lauma kissoja.

Minulla on ollut kissa niin kauan kuin olen ollut olemassa. Ensin äidin luona asuessa, sitten omaan kotiin muuttaessani vein yhden kissoista mukanani, ja pian se saikin jo kissaystävän. Kiinnostukseni rotukissoihin sai alkunsa ystäväni Taijan kautta. Hän oli cooni-lauman palvelija, ja häneltä kuulin paljon näyttelyistä ja kasvatuksesta, ja innostus heräsi. Rotu oli täysi arvoitus, kunnes törmäsin netissä itämaisen lyhytkarvan kuvaan ja olin myyty. Rodun luonnekin kuulosti juuri siltä, mitä kissalta toivoin. Ensimmäisen itämaiseni, Silvanest Elehdwenin, hankin vuonna 2005. Väke oli minulla sijoituksessa, ja saikin lopulta kolme pentuetta. Ihastus rotuun tuli jäädäkseen.

Näyttelyistä tuli terveydentilani romahtamisen jälkeen useamman vuoden tauko, mutta kissat pysyivät mukana menossa, kiitos avuliaan mieheni. Voinnin kohennuttua, vuonna 2022 sain taas sijoitusnaaraan, Amalian, Rokkitassu-kissalasta. Pennut syntyivät luonamme, ja niiden kasvaessa heräsi into lähteä kasvattamaan pienimuotoisesti itsekin. Nimen 'Hörökorva' selitys lienee ilmeinen, ovathan nämä kasvattamani rodut melkoisia lepakkokorvia. 

Kasvatustoimintani on hyvin pienimuotoista. Kotonani on myös vanhempia kissoja, joten tulevaisuudessa tulen tarvitsemaan sijoituskoteja ja yhteistyötovereita. Minulle on erittäin tärkeää se, että jokainen kissa on perheenjäsen, joka on mukana päivittäisissä askareissa, ja asuu laumansa keskellä, joten meillä kaikki kissat elävät vapaasti kanssamme.